Iloa ja huomioitavaa kommunikoinnista ja vuorovaikutuksesta

Tutkin kovasti vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tilaa yhteisöissä, joissa itse toimin.
Miten aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus on nähtävissä, miten kommunikoinnin välineet ovat vaikuttamassa ihmissuhteisiin.
Olla toisen kanssa vuorovaikutuksessa, sanatonta, kehonkielistä vai suoraa keskusteluyhteyttä. Tärkeää on, että voimme kokea olevamme vuorovaikutuksessa päivän aikana toisten kanssa. Tapahtuu se sitten vaikka mesettämällä kaverin kanssa tai tekstiviestin avulla.

Jos vuorovaikutus jää vähäiseksi tai heikoksi voi siihen tulla tila tulkinnalle, johon me ihmiset niin helpolla menemme.
Kommunikoinnin määrää voi aina tarkkailla ja harjoittaa arjessa, tulkinnan tilan täyttää usein riittävä kommunikointi.
Lapsen kanssa oleminen vaatii paljon kommunikointia ja haasteellisen lapsen kanssa kommunikoinnin määrälle ei voi mielestäni mittaria edes asettaa. Kommunikointi on muutakin kuin puhumista.
Mitä itse näen lapsessa, muistan ja tunnen hetkessä, jossa olemme, on hyvin tärkeää sanottaa lapselle, joka pyrkii hallitsemaan tilanteita tai kieltäytyy vuorovaikutuksesta. Se kuinka kaksi vuotiaan kanssa puhuu tekemisistään itsekseen kuin papupata, miten hyödyllistä olisi, kun vanhempikin lapsi voisi kuulla sitä papupataa omassa haasteellisessa elämäntilanteessaan.

Puhumisen sanotaan olevan meille suomalaisille kovin vaikeaa. Kuitenkin olemme kännykkä kansana maailman kärkisijoilla.
Kännykkä onkin tuonut uusia mahdollisuuksia kommunikoinnille. Se on avannut ovia tunteiden käsittelylle, asioiden nopealle selvittelylle ja ties mille, hyvä niin kunhan sen taakse ei kätkeydytä.
Itseäni huolettaa kun kirjallinen kommunikointi on levittäytynyt asiakastyöhön ja ihmisten välisiin ystävyyssuhteisiin. Eihän vain piilouduta.
Suruvalittelut on helpompi lähettää tekstiviestinä, tyytymätön asiakastilanne hoituu helpommin sähköpostilla jne. Toki se on parempi kuin, että asiat jäisi hoitamatta. Mutta eihän vain piilouduta, päästetä itseämme liian helpolla.
Se miten me aikuiset kommunikoimme on suora malli lapsille, heille taidot tulevat meidän kauttamme. Olemme siis hyvin ratkaisevassa asemassa kuinka vuosinekin päästä tässä maassa kommunikointi sujuu.

Kommunikointi ja vuorovaikutustaitojen ylläpitäminen on meille kaikille tärkeää, myös vastaanottajalla on vastuunsa.

Kunnioittaen toista ja avoimesti kommunikoiden voimme varmistaa, että vuorovaikutussuhde toimii ja pysyy luotettavana. Sitä me tarvitsemme ympärillemme joka päivä, ei siis pinnata tästä asiasta.
 

Kirjoittanut: Pia , Julkaistu: 07.11.2010

Kesä kaikilla

Ilma on tulvillaan kesäheinän ja ahomansikan tuoksuja, minä mietin ja tarkastelen tuntojani lasten näkökulmasta kun arkirakenteet loman myötä muuttuvat.

Ihanaa kun loma alkaa ja koulu loppuu, se piinaava tyhmä koulu ja opettaja saavat unohtua vähäksi aikaa. Sitten vaan ollaan tietokoneella ja nukutaan pitkään ja käydään Särkänniemessä. Ehkä käydään myös mummolassa, ja voidaan päästä vaikka laivalle.

Näin loman alussa lapsilla on paljon tällaisia mietteitä, tavanomaisia ja virkistäviä. Erityislapselle niissä on kuitenkin suuriakin kysymysmerkkejä, epätietoisuutta ja turvattomuutta normaalista arkirutiinista.

Kaikki me haluamme loman erottuvan arjesta ja siinä se haasteen kohta lapsen ympärillä oleville aikuisille tuleekin. Miten luoda lomatunnelmaa sopivin ripauksin huolehtien samanaikaisesti rutiinien toteutumisesta?
 
Olen elänyt niin monta kesää erityislasten kanssa, ja aina opin uutta ja huomaan pussillisen vanhoja tapoja toimivan uudelleen ja uudelleen. Miten pöhköltä tuntuukaan muistuttaa itseään, että vaikka on kesä, ei pidetä ovia auki aamusta iltaan tai miksi hiljaista tuntia tarvittaisiin kun ei ole kouluakaan. Samanmoisia muistutuksia on liuta ja syksyllä kesää paketoidessa huomaan juuri pöhköjen asioiden olleen hyvin olennaisia toimivuuden tekijöitä. 

Eritystä huolenpitoa tarvitseva lapsi hyötyy ennakoinnista ja turvallisista, tutuiksi tulleista rakenteista. Kun koulu loppuu, nämä toiminnot muuttuvat, mutta ne eivät saa kadota kesän ajaksi. Olen havainnut hyväksi kesäkokouksen pitämisen, siellä saadaan yhdessä puhuttua ja kaikkien kuullen sovittua mitkä asiat toimivat kesälläkin.

Lapselle on tärkeää sanoittaa aikuisen kautta mitkä tavat ja säännöt toimivat kesälläkin. Lisäksi on hyvä suunnitella jokin tai joitakin mukavia lomatekemisiä  jo ennakkoon. Tällainen toimintamalli on tukenut paljon omaa työtäni ja lapselta on purkautunut luonnollisesti hurjimmat fantasiat tavasta viettää lomaa. Törmäyskurssin vaara on pienentynyt.
 
Miten sitten itse kestän olla tylsä aikuinen kun on kesäkin? Kyllä suunnitelmien teko minuakin vahvistaa ja helpottaa. Tiedän tuskan hetkellä, että on suunnitelmia ja arki pitää kiinni vuorovaikutuksessa. Pienillä asioilla saan lomatunnelmaa ohi suunnitelmallisuuden ja homma pysyy hanskassa, enkä tunne olevani lomahirviö.

Jätskikiskalle fillarilla kolmen vilkkaan lomalaisen kanssa ei ehkä tuo minulle lomatunnelmaa, mutta naperoille varmasti, sitä kun ei ehdi koulupäivänä tekemään. Vastuu kesän sujumisesta ja maistumisesta kesältä on meillä aikuisilla ja onhan se mukavaa kun voi katsella lasten iloa.

Mukavaa kesää kaikille, ollaan lomatunnelmissa ja pikkuisen lomahirviöitäkin.
 
 

Kirjoittanut: Pia Penttala, Julkaistu: 10.06.2010